Tänään oli koulupäivä. Meinasi olla olematta, kun aamulla tuli taivaan täydeltä räntää. Minulla ei ole urheiluhenkeä niin paljoa, että lähtisin pelleilemään kesärenkailla Hämeenlinnaan asti. Niinpä päätin, että antaa olla, eihän siellä ole kuin tylsää rahoitusta. Räntäsade kuitenkin hellitti nopeasti, joten auton nokka suuntautui sittenkin koulua kohti. Minulta jäi muutama kuukausi sitten Ladecin järjestämä rahoitus -tapahtuma väliin, kuinkas muuten kuin hevostelun (=klinikkakäynti) takia, joten tänään sain siihen uusintamahdollisuuden edes Finnveran asiantuntijan muodossa.
Koulun jälkeen oli suuntana taas talli. Tämä odotti siellä, uitettu herra Kilpahevonen.
Siinä sitä vettä tippuvaa tyyppiä sisään raahatessani mietin, että tätäkö minä todella haluan? Että tänään haen vaan tämän yhden sisään, lampsin lätäköiden läpi hinaten herra Kilpahevosta perässäni (Voin toki kertoa, että se on PALJON mieluisampi vaihtehto, meinaan päivästä riippuen herra Kilpahevonen saattaa myös leikkiä ilmapalloa, kaikki 4 jalkaa yhtäaikaa ilmassa, siinä tuntee mamma itsensä aika pieneksi, kun 175cm kohoaa pään yläpuolelle. Onneksi niitä päiviä on harvassa.) ja tajuan, että tämä takki ei sitten muuten pitänytkään vettä. Mutta kunhan olen toteuttanut sen Suuren Unelman, hinaan siellä kaatosateessa pari muutakin tyyppiä sisään ja huomaan vähintään joka toisen kuorruttaneen sen 100 kiloa painava loimensa hiekassa. Ei siinä mennyt kuin se sama hengenveto loppuun, kun ajatus oli edelleen kirkas; kyllä, tätä minä oikeasti haluan. Ja osaan toivottavasti ostaa sitten sen vedenpitävän takin itselleni.
Se Suuri Unelma on jo laitettu alulle. Mutta vasta pienelle muna-asteelle. Odottelen innokkaana sen kuoriutumista, toisin sanoen asiantuntijoiden arviota ja mahdollisia muutostarpeita. Sillä välin minun pitäisi keksiä vakuuttavat argumentit rahoittajille, miksi juuri tähän kannattaa antaa törkeän paljon rahaa. Kaikille näillä main tallikengissä pyöriville lienee selvää, että alueella on huutava pula täysihoitomaneesitallista. Mutta vakuutapa sitten valkokaulukset asiasta, onkin jo oma tapauksensa. Joten tämän päiväinen rahoituksen infopläjäys kaikista mahdollisuuksista tuli enemmän kuin tarpeeseen. Intohimoa ja paloa ainakin riittää pienelle kylälle, silmät syttyy säkenöimään kun suu alkaa vaahtoamaan ;)
Vielä lopuksi täytyy antaa herra Kilpahevosesta vähän parempi kuva, jottei uitettu versio jää kenenkään verkkokalvoille pysyvästi. Kuva tosin on viime kaudelta, tämä kausi ei ole päässyt vielä alkuunkaan, mutta siitä myöhemmin.
P.S. Ai mikä minusta tulee vuoden kuluttua valmistuttuani? No isomahainen ja kaljuuntuva :D
Koulun jälkeen oli suuntana taas talli. Tämä odotti siellä, uitettu herra Kilpahevonen.
Siinä sitä vettä tippuvaa tyyppiä sisään raahatessani mietin, että tätäkö minä todella haluan? Että tänään haen vaan tämän yhden sisään, lampsin lätäköiden läpi hinaten herra Kilpahevosta perässäni (Voin toki kertoa, että se on PALJON mieluisampi vaihtehto, meinaan päivästä riippuen herra Kilpahevonen saattaa myös leikkiä ilmapalloa, kaikki 4 jalkaa yhtäaikaa ilmassa, siinä tuntee mamma itsensä aika pieneksi, kun 175cm kohoaa pään yläpuolelle. Onneksi niitä päiviä on harvassa.) ja tajuan, että tämä takki ei sitten muuten pitänytkään vettä. Mutta kunhan olen toteuttanut sen Suuren Unelman, hinaan siellä kaatosateessa pari muutakin tyyppiä sisään ja huomaan vähintään joka toisen kuorruttaneen sen 100 kiloa painava loimensa hiekassa. Ei siinä mennyt kuin se sama hengenveto loppuun, kun ajatus oli edelleen kirkas; kyllä, tätä minä oikeasti haluan. Ja osaan toivottavasti ostaa sitten sen vedenpitävän takin itselleni.
Se Suuri Unelma on jo laitettu alulle. Mutta vasta pienelle muna-asteelle. Odottelen innokkaana sen kuoriutumista, toisin sanoen asiantuntijoiden arviota ja mahdollisia muutostarpeita. Sillä välin minun pitäisi keksiä vakuuttavat argumentit rahoittajille, miksi juuri tähän kannattaa antaa törkeän paljon rahaa. Kaikille näillä main tallikengissä pyöriville lienee selvää, että alueella on huutava pula täysihoitomaneesitallista. Mutta vakuutapa sitten valkokaulukset asiasta, onkin jo oma tapauksensa. Joten tämän päiväinen rahoituksen infopläjäys kaikista mahdollisuuksista tuli enemmän kuin tarpeeseen. Intohimoa ja paloa ainakin riittää pienelle kylälle, silmät syttyy säkenöimään kun suu alkaa vaahtoamaan ;)
Vielä lopuksi täytyy antaa herra Kilpahevosesta vähän parempi kuva, jottei uitettu versio jää kenenkään verkkokalvoille pysyvästi. Kuva tosin on viime kaudelta, tämä kausi ei ole päässyt vielä alkuunkaan, mutta siitä myöhemmin.
P.S. Ai mikä minusta tulee vuoden kuluttua valmistuttuani? No isomahainen ja kaljuuntuva :D
Kommentit
Lähetä kommentti