Herra Kilpahevosen kanssa on painittu enemmän tai vähemmän koko talvi jonkin sortin ongelmien kanssa. Kisakauden päätteeksi tehdyssä tarkastuksessa marraskuussa vatsasta löytyi merkittävä määrä hiekkaa. Sitä hoidettiin psyllium -kuureilla ja toivottiin parasta. Samantien tehtiin myös slow feeding -heinälaari, jotta hiekan kulkeutuminen heinän seassa ainakin loppuisi. Helmikuussa uusintakuvissa näkyi enää 1:n sentin kertymä, joten liikkeelle se oli sieltä onneksi saatu. Ohjeeksi saimme lumien lähdettyä syöttää vielä yhden psylium -kuurin. Silti on ollut jotenkin olo, että kaikki ei ole kunnossa. Kintut on välilllä kuravedessä, vastustelee ratsastaessa, rapsuttaa kylkiään. Kaikki kuitenkin suht pieniä oireita, ei mitään jatkuvaa tai hälyyttävää.
Noin kuukaisi sitten sain tarpeekseni arvaluista ja odotteluista ja päätin että nyt asialle tulee stoppi, on se vika mikä tahansa, se löydetään. Vatsa kuvattiin vielä uudestaan ja todettiin, että hiekka oli vihdoin poistunut. Samalla se myös tähystettiin mahahaavan varalta ja mahan todettiin olevan kuin "vauvan peppu", joten vatsa oli vihdoin poissuljettu. Laitoin myös ruokavalion remonttiin. Hiekka on varmasti herkistänyt vatsaa ja suolistoa, niinpä olen lukenut itseni uuvuksiin herkkävatsaisten hevosten ruokavaliosta ja hoidosta, hiekan poistamisesta, ph:sta, koleista, you name it. Tieto lisää tuskaa, niin tässäkin tapauksessa. Viidakosta on vaan pitänyt sitten ottaa se tieto, mitä itse pitää oikeana ja sopivana. Ääripäitä meinaan todella löytyy, otetaan vaikka perinteinen kaura, toiset sanovat sen olevan parasta, toiset kieltävät ehdottomasti. Meillä se jätettiin pois ja energia otetaan muualta.
Tämän kaiken keskellä minulta oli mennyt tyystin ohi, että satula oli nykyään täysin epäsopiva. Olihan se selvitetty vuosi aikaisemmin, ettei se ihan paras ollut, mutta että katsotaan näin toistaiseksi. Onneksi meidän valmentaja tajusi tilanteen ratsastaessaan herraa pari päivää putkeen. Niinpä sekin asia laitettiin listalle, tilattiin satulaseppä paikanpäälle ja satula laitettiin uuteen uskoon. Samalla opetettiin koko ikänsä hevosia harrastanut mamma satuloimaan täysin uudelleen. Herra Kilpahevosella tulee lavat hirvittävän taakse, joten olin koko ajan laittanut satulan liian eteen, juuri siihen oikeaan kohtaan, mihin on opetettu. Nyt joka kerta satuloidessa kopeloin ja mittailen, jotta saan sen varmasti oikeaan kohtaan. Varsinaista rakettitiedettä!
Mutta niin on hevonenkin muuttunut. Se on rennon ja tyytyväisen oloinen, liikkuu eteenpäin, eikä enää vastustele. Varmaan aika paljon kivempi liikkua, kun ei ole vedetty pakkopaitaa, tai tässä tapauksessa pakkosatulaa päälle. Silmiin sattuu, satula näyttää olevan niin väärässä kohdassa. Mutta eihän se oikeasti ole.
Nyt on vihdoin toivoa siitä, että elämä alkaa taas maistumaan herra Kilpahevoselle ja se pääsee palaamaan sen pariin missä nauttii olostaan, esiintymään. Eilen Airan istuntatunnilla molemmat saivat kehuja, neiti Teini on parantanut istuntaansa huimasti ja nyt voidaan kuulema aloittaa työnteko! Hevonenkin liikkui ihanan rentona, kulki eteenpäin vastustelematta ja näytti tyytyväiseltä. Ehkä voisi alkaa hiljalleen miettimään Memmun rinnalle sitä toista valmentajaakin, sitä kun on tietoisesti siirretty ja ihan syystä. Ja jahka suunta on tämä, kenties kisakausikin saadaan vielä joku päivä alulle :)
P.S. Tänään meillä aloitettiin vihdoin grillikausi, siitä voi huomenna lukea Hennin Herkkujen blogista :)
Patun slow feeding -laari
Noin kuukaisi sitten sain tarpeekseni arvaluista ja odotteluista ja päätin että nyt asialle tulee stoppi, on se vika mikä tahansa, se löydetään. Vatsa kuvattiin vielä uudestaan ja todettiin, että hiekka oli vihdoin poistunut. Samalla se myös tähystettiin mahahaavan varalta ja mahan todettiin olevan kuin "vauvan peppu", joten vatsa oli vihdoin poissuljettu. Laitoin myös ruokavalion remonttiin. Hiekka on varmasti herkistänyt vatsaa ja suolistoa, niinpä olen lukenut itseni uuvuksiin herkkävatsaisten hevosten ruokavaliosta ja hoidosta, hiekan poistamisesta, ph:sta, koleista, you name it. Tieto lisää tuskaa, niin tässäkin tapauksessa. Viidakosta on vaan pitänyt sitten ottaa se tieto, mitä itse pitää oikeana ja sopivana. Ääripäitä meinaan todella löytyy, otetaan vaikka perinteinen kaura, toiset sanovat sen olevan parasta, toiset kieltävät ehdottomasti. Meillä se jätettiin pois ja energia otetaan muualta.
Tämän kaiken keskellä minulta oli mennyt tyystin ohi, että satula oli nykyään täysin epäsopiva. Olihan se selvitetty vuosi aikaisemmin, ettei se ihan paras ollut, mutta että katsotaan näin toistaiseksi. Onneksi meidän valmentaja tajusi tilanteen ratsastaessaan herraa pari päivää putkeen. Niinpä sekin asia laitettiin listalle, tilattiin satulaseppä paikanpäälle ja satula laitettiin uuteen uskoon. Samalla opetettiin koko ikänsä hevosia harrastanut mamma satuloimaan täysin uudelleen. Herra Kilpahevosella tulee lavat hirvittävän taakse, joten olin koko ajan laittanut satulan liian eteen, juuri siihen oikeaan kohtaan, mihin on opetettu. Nyt joka kerta satuloidessa kopeloin ja mittailen, jotta saan sen varmasti oikeaan kohtaan. Varsinaista rakettitiedettä!
Mutta niin on hevonenkin muuttunut. Se on rennon ja tyytyväisen oloinen, liikkuu eteenpäin, eikä enää vastustele. Varmaan aika paljon kivempi liikkua, kun ei ole vedetty pakkopaitaa, tai tässä tapauksessa pakkosatulaa päälle. Silmiin sattuu, satula näyttää olevan niin väärässä kohdassa. Mutta eihän se oikeasti ole.
Nyt on vihdoin toivoa siitä, että elämä alkaa taas maistumaan herra Kilpahevoselle ja se pääsee palaamaan sen pariin missä nauttii olostaan, esiintymään. Eilen Airan istuntatunnilla molemmat saivat kehuja, neiti Teini on parantanut istuntaansa huimasti ja nyt voidaan kuulema aloittaa työnteko! Hevonenkin liikkui ihanan rentona, kulki eteenpäin vastustelematta ja näytti tyytyväiseltä. Ehkä voisi alkaa hiljalleen miettimään Memmun rinnalle sitä toista valmentajaakin, sitä kun on tietoisesti siirretty ja ihan syystä. Ja jahka suunta on tämä, kenties kisakausikin saadaan vielä joku päivä alulle :)
Vilma ja Aira tunnin päätteeksi
P.S. Tänään meillä aloitettiin vihdoin grillikausi, siitä voi huomenna lukea Hennin Herkkujen blogista :)
Kommentit
Lähetä kommentti