Kesän kynnyksellä pitänee ainakin yrittää ottaa villasukat hetkeksi pois. Haastavaa se luonnollisesti on, jalat kun on aina kylmät. Mutta riisuutumisen kunniaksi piti sitten levittää vähän lakkaa niihin talvisäilöstä kaivettuihin varpaisiin. Hieman tarvitsee harjoittelua taas talven jäljiltä, lakkaa on varpaissa varmaan yhtä paljon kuin itse kynsissä.
Va johtuneeko se pelkästää tärisevistä käsistä? En kyllä ainakaan myönnä olevani krapulassa. Sisko tuli illalla kylään vaatimattomasti 4:n pullon kanssa. Niitä on kuulema jemmattu joulusta ja nyt oli korkein aika tuhota ne. Kahdestaan. Ehkä oloja helpottaa sekin, että olen viime aikoina kunnostautunut tämän harjoittelun kanssa. Meriitti sekin.
Ihana ilta-aurinko, lasissa kuohuvaa ja hyvää seuraa, mikäs sen parempaa! Vaan kylmähän täällä tähän aikaan vuodesta tulee nopeasti. Silti sinniteltiin pihalla kynttilöiden valossa, haettiin toppatakkia ja niitä villasukkia päälle. Ja puhuttiin.
Pullojen tyhjentyessä (toim.huom. niitä tyhjeni lopulta vaan 3) kaivettiin naapureiden iloksi tabletti esiin ja popit päälle. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun meidän tontilla edes ollaan pihalla näin myöhään, saati sitten kuunnellaan musiikkia. Naapureiden ilakointia kuuluu sentään joka kesä, joten tilejä on tasattu edes hitusen ennen lähtöä. Ei sillä, meillä on ihan kivat naapurit. Itse kuitenkin haluaisin elää niin, ettei niitä olisi lainkaan, sitä odotellessa myydään hyvä talo.
Jossain vaiheessa korviini kantautui täysin vieras biisi, uutta Reino Nordinia - Puhu vaan. Ihana biisi. Ja aivan liian ajankohtainen ja koskettava. Elämä on kummallista. Vaikka kuinka olet ollut itse samaa mieltä, että onko siinä yhteisessä huomisessa mitään järkeä, niin kun sitä ei lopulta enää ole, se lohkaisee ison palan mennessään. Puhukaa ihmiset, puhukaa vaikka liikaa, tehkää asioita yhdessä, rakastelkaa, eläkää, nauttikaa toisistanne, rakastakaa täysillä. Reilu vuosi sitten kipuillessa eräs viisas mies sanoi minulle, että "mutta kun se rakkaus". En ymmärtänyt niitä sanoja silloin, nyt ymmärrän. Mutta tiedän myös, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, kun sen aika on.
Mutta takaisin kuohuviinin täyteiseen iltaan. Ihanaa vaan olla, rentoutua, juoda sitä kuohuviiniä vailla huolta huomisesta (äitienpäivästä), höpöttää, olla vilttiin kääriytyneenä kesäisessä (kylmässä) ulkoilmassa kynttilöiden valossa. Ei tarvinnut pulloja säilyttää edes jääkaapissa, ulkolämpötila riitti pitäämään kuohuvat kylmänä. Sovittiin, että tänä kesänä toteutuu terassikierros, satamaan meno, baarissa pyörähtäminen. Sain jopa missioksi sopia tyttöjenillan. En sitten tiedä, näyttääkö suunnitelmat enää tänään yhtä houkuttelevilta, kun väsyneenä ruusupuskien kanssa lähdetään äitienpäivänviettoon ;)
P.S. Ne eilen haravoidut lehtikasat on edelleen naapureiden ilona täällä pihalla.
Va johtuneeko se pelkästää tärisevistä käsistä? En kyllä ainakaan myönnä olevani krapulassa. Sisko tuli illalla kylään vaatimattomasti 4:n pullon kanssa. Niitä on kuulema jemmattu joulusta ja nyt oli korkein aika tuhota ne. Kahdestaan. Ehkä oloja helpottaa sekin, että olen viime aikoina kunnostautunut tämän harjoittelun kanssa. Meriitti sekin.
Ihana ilta-aurinko, lasissa kuohuvaa ja hyvää seuraa, mikäs sen parempaa! Vaan kylmähän täällä tähän aikaan vuodesta tulee nopeasti. Silti sinniteltiin pihalla kynttilöiden valossa, haettiin toppatakkia ja niitä villasukkia päälle. Ja puhuttiin.
Pullojen tyhjentyessä (toim.huom. niitä tyhjeni lopulta vaan 3) kaivettiin naapureiden iloksi tabletti esiin ja popit päälle. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun meidän tontilla edes ollaan pihalla näin myöhään, saati sitten kuunnellaan musiikkia. Naapureiden ilakointia kuuluu sentään joka kesä, joten tilejä on tasattu edes hitusen ennen lähtöä. Ei sillä, meillä on ihan kivat naapurit. Itse kuitenkin haluaisin elää niin, ettei niitä olisi lainkaan, sitä odotellessa myydään hyvä talo.
huomaa vesilasi pöydällä ;)
Jossain vaiheessa korviini kantautui täysin vieras biisi, uutta Reino Nordinia - Puhu vaan. Ihana biisi. Ja aivan liian ajankohtainen ja koskettava. Elämä on kummallista. Vaikka kuinka olet ollut itse samaa mieltä, että onko siinä yhteisessä huomisessa mitään järkeä, niin kun sitä ei lopulta enää ole, se lohkaisee ison palan mennessään. Puhukaa ihmiset, puhukaa vaikka liikaa, tehkää asioita yhdessä, rakastelkaa, eläkää, nauttikaa toisistanne, rakastakaa täysillä. Reilu vuosi sitten kipuillessa eräs viisas mies sanoi minulle, että "mutta kun se rakkaus". En ymmärtänyt niitä sanoja silloin, nyt ymmärrän. Mutta tiedän myös, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, kun sen aika on.
Mutta takaisin kuohuviinin täyteiseen iltaan. Ihanaa vaan olla, rentoutua, juoda sitä kuohuviiniä vailla huolta huomisesta (äitienpäivästä), höpöttää, olla vilttiin kääriytyneenä kesäisessä (kylmässä) ulkoilmassa kynttilöiden valossa. Ei tarvinnut pulloja säilyttää edes jääkaapissa, ulkolämpötila riitti pitäämään kuohuvat kylmänä. Sovittiin, että tänä kesänä toteutuu terassikierros, satamaan meno, baarissa pyörähtäminen. Sain jopa missioksi sopia tyttöjenillan. En sitten tiedä, näyttääkö suunnitelmat enää tänään yhtä houkuttelevilta, kun väsyneenä ruusupuskien kanssa lähdetään äitienpäivänviettoon ;)
P.S. Ne eilen haravoidut lehtikasat on edelleen naapureiden ilona täällä pihalla.
Kommentit
Lähetä kommentti