Hetken verran kulunut aikaa edellisestä raapustuksesta. Elämä kiitää ohitse vauhdilla, mitään ei oikeastaan tapahdu ja silti tapahtuu paljonkin. Onko se mainittavaa, kaikki tuskin on.
Herra Kilpahevonen "nyrjäytti nilkkansa" hyvin menneiden kisojen jälkeen, jolloin pääsimme taas nauttimaan kävelystä. Se ratsu onkin lomaillut kuluneen vuoden aikana "ihan vaan pari päivää". Klinikallakin lopulta käytiin, toteamassa ettei siinä ole mitään vikaa ja ei kun kovaa treeniä. Toisaalta mielummin köyhdyin sen diagnoosin verran, kun mietin, että mitä, jos ja häh. Sitäpaitsi haastoin itseni, pelkään kuollakseni kovalla tuulella trailerin kanssa ajamista ja nyt oli pakko mennä Tampereelle asti myrskyssä. Ja hei, siitä selvittiin!
Juhannus oleellisesti tosin sotkee suunnitelmia, ei tässä mitään kisoja ole näköpiirissä hetkeen. Mutta onpahan aikaa treenata. Niin ja sillä riekkumisellaan herra Kilpahevonen varmisti itselleen laidunnottoman kesän. Jos sinne ei mennä syömään, vaan tykittelemään itsensä kipeäksi, niin sitten seistä möllötetään tarhassa. Tähän kohtaan joku kukkis tulee varmasti sanomaan, että hevosen pitää saada olla hevonen. Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta ihan kaikki ei sovi kaikille hevosille. Piste.
Neiti Teini taasen on ollut pari viikkoa kesätöissään. Mamma on niin onnellinen, että on kiva työpaikka, saa ihan omaa rahaa (jotka mamma voi sitten käyttää herra Kilpahevoseen ja neiti Teinin valmennuksiin) ja oppii oikeasti tekemään töitä. Vaikka meillä on kyllä jouduttu tekemään kotonakin kaikenlaista, on näille nykynuorille silti "normaalimpaa" istua se puhelin tai tabletti kourassa naama Netflixin uumenissa. Ja ehtiihän tuo lomailla kokonaisen kuukauden ennen lukion alkua. Kun pääsi sinne lukioon, mihin hakikin. Lienee ainoa vuosikurssiltaan, joka tekee sen neljässä vuodessa. Mutta koska se mahdollisuus on olemassa, miksei voisi helpottaa taakkaa koulun suhteen ja samalla täysipainoisesti keskittyä myös ratsastamiseen. Ei tässä valmiissa maailmassa niin kiire ole.
Entä sitten se Suuri Unelma, mitä sille kuuluu? Sain juuri liiketoimintasuunnitelman aikalailla valmiiksi. Unelma on saanut hieman suurempia muotoja tässä välissä ja ottanut laajentumisen tosissaan. Enää puuttuu se sopiva tila ja pankinsedän (tai -tädin) lupaus suurista summista, ihan pikkujuttuja siis. Onhan minulle paria tilaa jo tarjottukin, yksi vaikkapa 279 kilometrin päässä täältä. Aika laaja tuo käsite "Päijät-Häme" tai "kohtuullinen matka Lahdesta". Mutta pääajatus lyhykäisyydessään on hevosten täysihoito ja ihmisten hyvinvionti. Tässä vielä linkit täysihoitokyselyyn ja hyvinvointikyselyyn. Vastata voi täysin turvallisesti, en näe keneltä se tulee. Ja jos jollakulla on ajatuksia noin muutenkin, saa minulle laittaa myös sähköpostiakin, osoite löytyy profiilin takaa.
Suuri Unelma siis kehittyy tässä hiljalleen taustalla, ensin myydään nykyinen talo pois. Minulta kysellään paljonkin, mihin olen ajatellut tästä sitten mennä? Jos ja kun sitä tilaa ei vielä siinä vaiheessa ole. Neiti Teinin asuminenhan on turvattu, siskollani ja vanhemmillani on tilaa hänelle tarvittaessa. Minullekin ehkä olisi, mutta ehkei kommuuniasuminen pidemmänpäälle onnistu siltikään. Lisäksi täällä asuu 3 "pikku juttua", joiden vuoksi en voi mennä jo valmiiksi eläimiä sisältävään asumukseen. Onneksi on sentään kesä, jos sitä löytää itsensä jostain veneen alta.
Kokkaukset kukoistaa sentään ja ruokaa keitellään ahkerasti. Tuota keittiötä tulee kyllä todella ikävä, kun aikamme tämän talon kanssa jättää. Kokkauksia löytyy Hennin Herkuista lisää. Pikkuhiljaa olisi aika miettiä juhannuksen ruokiakin, mutta sitä hieman hidastaa tieto, ettei meillä ole mitään tietoa missä ja millä kokoonpanolla se vietetään. Onhan tässä näitä päiviä aikaa sitä selvittää...
P.S. Minä, vanha anti-romantikko, olen alkanut kirjoittamaan rakkauskirjeitä. Ehkäpä saan ne jopa julkiseen muotoon joku päivä...
Herra Kilpahevonen "nyrjäytti nilkkansa" hyvin menneiden kisojen jälkeen, jolloin pääsimme taas nauttimaan kävelystä. Se ratsu onkin lomaillut kuluneen vuoden aikana "ihan vaan pari päivää". Klinikallakin lopulta käytiin, toteamassa ettei siinä ole mitään vikaa ja ei kun kovaa treeniä. Toisaalta mielummin köyhdyin sen diagnoosin verran, kun mietin, että mitä, jos ja häh. Sitäpaitsi haastoin itseni, pelkään kuollakseni kovalla tuulella trailerin kanssa ajamista ja nyt oli pakko mennä Tampereelle asti myrskyssä. Ja hei, siitä selvittiin!
Juhannus oleellisesti tosin sotkee suunnitelmia, ei tässä mitään kisoja ole näköpiirissä hetkeen. Mutta onpahan aikaa treenata. Niin ja sillä riekkumisellaan herra Kilpahevonen varmisti itselleen laidunnottoman kesän. Jos sinne ei mennä syömään, vaan tykittelemään itsensä kipeäksi, niin sitten seistä möllötetään tarhassa. Tähän kohtaan joku kukkis tulee varmasti sanomaan, että hevosen pitää saada olla hevonen. Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta ihan kaikki ei sovi kaikille hevosille. Piste.
Sairasloman aktiviteettia, kylmäystä (kiitos Suomen kesän) ja kuntoutusta
Neiti Teini taasen on ollut pari viikkoa kesätöissään. Mamma on niin onnellinen, että on kiva työpaikka, saa ihan omaa rahaa (jotka mamma voi sitten käyttää herra Kilpahevoseen ja neiti Teinin valmennuksiin) ja oppii oikeasti tekemään töitä. Vaikka meillä on kyllä jouduttu tekemään kotonakin kaikenlaista, on näille nykynuorille silti "normaalimpaa" istua se puhelin tai tabletti kourassa naama Netflixin uumenissa. Ja ehtiihän tuo lomailla kokonaisen kuukauden ennen lukion alkua. Kun pääsi sinne lukioon, mihin hakikin. Lienee ainoa vuosikurssiltaan, joka tekee sen neljässä vuodessa. Mutta koska se mahdollisuus on olemassa, miksei voisi helpottaa taakkaa koulun suhteen ja samalla täysipainoisesti keskittyä myös ratsastamiseen. Ei tässä valmiissa maailmassa niin kiire ole.
Neiti Teini ja herra Kilpahevonen pääsivät My Preman kuvauksiin
Entä sitten se Suuri Unelma, mitä sille kuuluu? Sain juuri liiketoimintasuunnitelman aikalailla valmiiksi. Unelma on saanut hieman suurempia muotoja tässä välissä ja ottanut laajentumisen tosissaan. Enää puuttuu se sopiva tila ja pankinsedän (tai -tädin) lupaus suurista summista, ihan pikkujuttuja siis. Onhan minulle paria tilaa jo tarjottukin, yksi vaikkapa 279 kilometrin päässä täältä. Aika laaja tuo käsite "Päijät-Häme" tai "kohtuullinen matka Lahdesta". Mutta pääajatus lyhykäisyydessään on hevosten täysihoito ja ihmisten hyvinvionti. Tässä vielä linkit täysihoitokyselyyn ja hyvinvointikyselyyn. Vastata voi täysin turvallisesti, en näe keneltä se tulee. Ja jos jollakulla on ajatuksia noin muutenkin, saa minulle laittaa myös sähköpostiakin, osoite löytyy profiilin takaa.
Suuri Unelma siis kehittyy tässä hiljalleen taustalla, ensin myydään nykyinen talo pois. Minulta kysellään paljonkin, mihin olen ajatellut tästä sitten mennä? Jos ja kun sitä tilaa ei vielä siinä vaiheessa ole. Neiti Teinin asuminenhan on turvattu, siskollani ja vanhemmillani on tilaa hänelle tarvittaessa. Minullekin ehkä olisi, mutta ehkei kommuuniasuminen pidemmänpäälle onnistu siltikään. Lisäksi täällä asuu 3 "pikku juttua", joiden vuoksi en voi mennä jo valmiiksi eläimiä sisältävään asumukseen. Onneksi on sentään kesä, jos sitä löytää itsensä jostain veneen alta.
Kokkaukset kukoistaa sentään ja ruokaa keitellään ahkerasti. Tuota keittiötä tulee kyllä todella ikävä, kun aikamme tämän talon kanssa jättää. Kokkauksia löytyy Hennin Herkuista lisää. Pikkuhiljaa olisi aika miettiä juhannuksen ruokiakin, mutta sitä hieman hidastaa tieto, ettei meillä ole mitään tietoa missä ja millä kokoonpanolla se vietetään. Onhan tässä näitä päiviä aikaa sitä selvittää...
Vaaleanpunainen ilta <3
(se hetki, kun tällä viikolla ei satanut kaatamalla)
Kommentit
Lähetä kommentti