Vuodet vierii ja aika kuluu. No jos ei sentään vuodet, mutta kohta olisi tullut kyllä 1-vuotissynttärit kirjoittamattomuudelle. Monesti olen ajansaatossa luonnostellut tekstiä, kuitenkaan julkaisematta sitä. Boogie vai mikä lie puuttunut sitten lopulta. Tai se kuuluisa aika.
Elämä jatkaa tasaista kulkuaan, unelmat häämöttäää edelleen edessäpäin. Ne muuttaa muotoaan päivittäin. Tai ainakin melkein. Yhtenä päivänä olisi iso valmennuskeskus paikallaan, seuraavana kenties jotain pehmeämpää. Siis arvoiltaan, ei sentään rakennuksiltaan. Oma talo kuitenkin antaa edelleen odottaa uusia asukkaitaan. Ukko-kulta bongasi eilen Sukevan vanhan vankilan myynti-ilmon. Täältä etelästä sinne olisi matkaa lähes 5 tuntia, mutta siellä riittäisi sitten sen verran tekemistä, että etelän houkutuset unohtuisi tyystin.
Mutta tehdäänpä pikakelaus kuluneeseen vuoteen. Varsa syntyi heinäkuussa ja siitä onkin kasvanut jo iso tyttö! Kaunis kun mikä ja vielä järkeväkin. Ainakin yleensä. Äitinsä loi uuden tulokkaan jossain syksyn myrskyissä ja tälle kesälle ei ole siis odotettavissa Violan varsaa. Kovasti täällä selataan orikuvastoa, josko sitten ensi kesäksi. Herra Kilpahevonen on edelleen herra Kuningas Jästipää. Neiti Teini aloitti lukion syksyllä jatkuvan "mikä musta tulee isona" -kipuilun kanssa. Ja Ukko-kulta olla möllöttää tuossa vieressä. Kosintaa odotellessa.
Entä minä sitten? Uinunut talven väsymyksen kourissa, hoitanut ½ vuotta 3:n ihmisen töitä ja ollut muuten aika saamaton. Sentään koulun sain torstaina pakettiin, kunhan paperit saapuvat joskus postissa, olen neiti Pomo. Talvella valmistui 5op hevospuolen kouluun HAMKiin. Muutakin opiskeltavaa olisi, Tekijäakatemia ja WTGOM. Mutta sohva ja itseni soimaus on ollu kavereitani jo hyvän tovin. Se on kumma juttu, jos oikein kovasti väsyttää ja se sohva olisi paras kaveri sillä hetkellä, niin miksi siitä sitten pitää soimata itseään? "Mun pitäis sitä ja tätä". A) Tee ne mitä pitää tai B) Älä tee, mutta älä myöskään siinä tapauksessa ruoski itseäsi. Saatat tarvita sitä lepoa sitten paljon enemmän kuin sitä tekemistä ja sen mukanaan tuomaa asiaa.
Keväällä ja auringolla on kuitenkin onneksi valtaisan suuri vaikutus. Alkaa hiljalleen herämään talvihorroksesta ja saamaan jotain jopa aikaan. Kuten vaikka sen koulun pakettiin tai tämän blogin vihdoin taas jatkumaan. Ei sillä, runosuoni taitaa edelleen uinua talven jäljiltä ja kirjoitustyyli odottaa siipiä joilla taas lentää. Luovuus on kenties kulunut talven aikana aikataulujen tasapainotteluun ja mallistojen suunnitteuun. Koska minä, neiti Paperinpyörittäjä, olen saanut uuden vastuualueen töissä ja paikoitellen joudun käyttämään olematonta luovuudenkukkaani uusien vaatteiden keksimiseen. Jota toki myös suunnitteluksi kutsutaan.
Mutta ne unelmat, ne siintää siellä jossain muualla; maaseudun, hevosten, (luomu- ja lähi)ruoan, juhlien, rentouden ja rauhallisuuden parissa. Toki kun tuosta karsii ne vaaleanpunaiset lasit, siitä voi lukea: raakaa työtä, vähiä unia, paskanlappaamista, ihmisten jatkuvia vaatimuksia, väsymystä. Eli laitetaan ne lasit takaisin silmille ja jatketaan kohti sitä unelmaa <3
P.S. Kaikesta väsymyksestä huolimatta mä olen oikeasti tosi onnellinen just nyt <3 Kaikki lähtee kuitenkin susta itsestäsi ja sun ajatuksista, siitä miten suhtaudut asioihin ;)
Elämä jatkaa tasaista kulkuaan, unelmat häämöttäää edelleen edessäpäin. Ne muuttaa muotoaan päivittäin. Tai ainakin melkein. Yhtenä päivänä olisi iso valmennuskeskus paikallaan, seuraavana kenties jotain pehmeämpää. Siis arvoiltaan, ei sentään rakennuksiltaan. Oma talo kuitenkin antaa edelleen odottaa uusia asukkaitaan. Ukko-kulta bongasi eilen Sukevan vanhan vankilan myynti-ilmon. Täältä etelästä sinne olisi matkaa lähes 5 tuntia, mutta siellä riittäisi sitten sen verran tekemistä, että etelän houkutuset unohtuisi tyystin.
Mutta tehdäänpä pikakelaus kuluneeseen vuoteen. Varsa syntyi heinäkuussa ja siitä onkin kasvanut jo iso tyttö! Kaunis kun mikä ja vielä järkeväkin. Ainakin yleensä. Äitinsä loi uuden tulokkaan jossain syksyn myrskyissä ja tälle kesälle ei ole siis odotettavissa Violan varsaa. Kovasti täällä selataan orikuvastoa, josko sitten ensi kesäksi. Herra Kilpahevonen on edelleen herra Kuningas Jästipää. Neiti Teini aloitti lukion syksyllä jatkuvan "mikä musta tulee isona" -kipuilun kanssa. Ja Ukko-kulta olla möllöttää tuossa vieressä. Kosintaa odotellessa.
Violan Aava parin päivän ikäisenä
Entä minä sitten? Uinunut talven väsymyksen kourissa, hoitanut ½ vuotta 3:n ihmisen töitä ja ollut muuten aika saamaton. Sentään koulun sain torstaina pakettiin, kunhan paperit saapuvat joskus postissa, olen neiti Pomo. Talvella valmistui 5op hevospuolen kouluun HAMKiin. Muutakin opiskeltavaa olisi, Tekijäakatemia ja WTGOM. Mutta sohva ja itseni soimaus on ollu kavereitani jo hyvän tovin. Se on kumma juttu, jos oikein kovasti väsyttää ja se sohva olisi paras kaveri sillä hetkellä, niin miksi siitä sitten pitää soimata itseään? "Mun pitäis sitä ja tätä". A) Tee ne mitä pitää tai B) Älä tee, mutta älä myöskään siinä tapauksessa ruoski itseäsi. Saatat tarvita sitä lepoa sitten paljon enemmän kuin sitä tekemistä ja sen mukanaan tuomaa asiaa.
Keväällä ja auringolla on kuitenkin onneksi valtaisan suuri vaikutus. Alkaa hiljalleen herämään talvihorroksesta ja saamaan jotain jopa aikaan. Kuten vaikka sen koulun pakettiin tai tämän blogin vihdoin taas jatkumaan. Ei sillä, runosuoni taitaa edelleen uinua talven jäljiltä ja kirjoitustyyli odottaa siipiä joilla taas lentää. Luovuus on kenties kulunut talven aikana aikataulujen tasapainotteluun ja mallistojen suunnitteuun. Koska minä, neiti Paperinpyörittäjä, olen saanut uuden vastuualueen töissä ja paikoitellen joudun käyttämään olematonta luovuudenkukkaani uusien vaatteiden keksimiseen. Jota toki myös suunnitteluksi kutsutaan.
Mutta ne unelmat, ne siintää siellä jossain muualla; maaseudun, hevosten, (luomu- ja lähi)ruoan, juhlien, rentouden ja rauhallisuuden parissa. Toki kun tuosta karsii ne vaaleanpunaiset lasit, siitä voi lukea: raakaa työtä, vähiä unia, paskanlappaamista, ihmisten jatkuvia vaatimuksia, väsymystä. Eli laitetaan ne lasit takaisin silmille ja jatketaan kohti sitä unelmaa <3
P.S. Kaikesta väsymyksestä huolimatta mä olen oikeasti tosi onnellinen just nyt <3 Kaikki lähtee kuitenkin susta itsestäsi ja sun ajatuksista, siitä miten suhtaudut asioihin ;)
Kommentit
Lähetä kommentti